Lähdin heti satamasta pyöräilemään saarta vastapäivään pohjoisen suuntaan. Maisemat olivat erittäin kauniit, ja jotenkin minulle tuli Anna ystävämme- ja Prinssi Edwardin saaren fiilis - saaret muistuttavat toisiaan. Muita pyöräilijöitä ja lomailijoita tuli aika mukavasti vastaan, mutta ei liikaa. Olin erittäin tyytyväinen saarivalintaani.
Suurin osa Amrumista on luonnonsuojelualuetta ja siellä on vain viisi kylää. Söin lounasta herttaisesssa Nebelin kylässä, josta myös tämä tyylipuhdas pohjoissaksalainen talo löytyy.
Nebelin päänähtävyys on kuitenkin St. Clemensin kirkko tai pikemminkin sen hautausmaa. Hiekkakivestä on veistetty niin sanottuja puhuvia hautakiviä - nimitys tulee siitä, että hautakiviin on nakutettu vainajan koko elämäntarina.
Amrumilla puhutaan omaa pohjoisfriisin murretta, jonka nimi on öömrang (Amrum on friisiksi Oomram) ja teiden nimetkin ovat siten paikallisasussa.
Saaren pohjoiskärjen dyynit ovat erittäin kauniita, niitä voisi valokuvata loputtomiin. Hiekka on hienoa ja pehmeää, ja on ihana tuntea lämmin hiekka varpaiden välissä.
Tästä etelään on siis 12 km hiekkarantaa ja väkeä ei ollut ainakaan täälläpäin juuri ollenkaan.
Saaren itäpuolella vuoroveden voima näkyy selkeästi. Nyt oli laskuvesi ja Amrumista oli mahdollista kävellä vedestä paljastunutta maata pitkin Föhrin naapurisaarelle saakka. Lyhimmillään matkaa on noin 2-3 km. Vattivaelluksia ei saa kuitenkaan missään nimessä tehdä yksin vaan ainoastaan oppaan kanssa ja mielellään ryhmässä. Nousuvesi tai sumu (tai kummatkin yhdessä) voivat nimittäin yllättää.
Kuvan pienet keot ovat vatti/hiekkamatoja, jotka veden laskettua jättävät pienen hiekkekeon reikänsä viereen.
Tykkäsin kovasti violetista väristä, joka pilkisti sieltä täältä: sekä vuorovesirannikon kukkina että kanervikkoina.
Amrumin majakka, joka on Pohjois-Saksan korkein, löytyy saaren eteläosasta.
Erittäin kaunis ja rauhallinen saari, jota voin suositella kaikille lomailijoille.
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti