Grönlannissa

Grönlanti on yksinkertaisesti mahtava! On etuoikeutettua ja todella hienoa päästä tänne työmatkalle. Pelkkä lentomatka oli upea. Onneksi olin ikkunapaikalla ja sääkin oli osan ajasta pilvetön, joten sain napsittua aika paljon kuvia. Täällä Nuukissa (Grönlannin pääkaupungissa) en ole ehtinyt kuvata vasta kuin hotellihuoneen ja kokouspaikkojen ikkunoista.

Lensimme Islannin pohjoisrannan yli ja sää oli pääasiassa erinomainen. Jotenkin aina unohtuu, että Islannissa on vuoria. Ja tuntuu aina uskomattomalta nähdä lunta jo elokuussa.

Grönlannin yli lentäminen oli mahtava kokemus. Ensin meressä alkoi näkyä jäävuoria ja sitten tuli PALJON lunta ja jäätä. Grönlannin itärannikko on ihan erilainen kuin länsirannikko. Itärannikko on kylmempi ja siellä ei ole juuri olleenkaan maata, vain lunta ja jäätä, josta nousee muutama vuorenhuippu. Ajattelin paljon muinaispohjoismaisia saagoja, erilaisia jääjättiläisiä ja muita menninkäisiä - ei ihme että niiden on kuviteltu elävän näissä maisemissa.

Kun lähestyimme Kangerlussuaqin lentokenttää, alkoi jää hitaasti muuttua. Ensin näkyi enemmän likaista jäätä, sitten jään sulamisvesiä pieninä järvinä ja jokina. Sen jälkeen alkoi ilmestyä pälviä ja lopuksi jään ja maan reuna. Yhtäkkiä myös topografia muuttui. Jää ja lumi peittävät maan tasaisesti, mutta alla onkin oikeasti aikamoisia vuoria ja laaksoja.

Kangerlussuaqissa on Grönlannin kansainvälinen lentokenttä, jonne isot lentokoneet laskeutuvat ja josta jatketaan pienillä koneilla muualle. Grönlannissahan ei juuri ole teitä kaupunkien välillä, vaan matkustus tapahtuu lentokoneilla, helikoptereilla ja veneillä. Lentokonttä sijaitsee huimalla paikalla vuonon suistossa vuorten välissä. Mietiskelin, miten ihmeessä hiekkapohja kestää. No, hyvin on toiminut jo yli 60 vuotta.

Lentokenttä on rakennettu toisen maailmansodan aikana. Saksan miehitettyä Tanskan USA otti hoitaakseen Grönlannin turvallisuuden ja rakensi saarelle useita armeijan tukikohtia. Yhdysvaltalaiset lähtivät lentokentältä vasta vuonna 1992 ja se tuli Grönlannin hallintaan.

Jo lentokoneessa pääsin tutustumaan grönlannin kieleen eli kalaallisutiin. Greenland Airin lehdessä nimittäin kaikki artikkelit ovat kolmella kielellä (grönlannin lisäksi englanniksi ja tanskaksi). Muutamia sanoja nappasin jo:

• Naamik = Ei
• Aap = Kyllä
• Aluu = Hei
• Tikilluarit = Tervetuloa

Sanat ovat pitkiä ja suomalaiseen korvaan eksoottisia. Olisikin mielenkiintoista oppia lisää! Elekieltä käytetään kuulemma myös runsaasti, esimerkiksi "naamik" sanotaan niin, että samalla nyrpistetään nenää ja silmät menevät hieman viirulle. "Aap" taas sanotaan siten, että kulmakarvoja kohotetaan ja silmät ovat suuret. Kouluissa grönlantia opetetaan ensin ja sitten vasta tulee tanska.

Matka Kangerlussuaqista Nuukin jatkui potkurikoneella. En tykkää keskikokoisista koneista, mutta isot jumbojetit ja tällaiset minikoneet ovat täysin ok, ei jostain syystä jännitä niin paljon.

Suurin osa matkasta oli pilvistä, mutta nousun aikana näkyi vähän matkaa vuonoa.

Nuuk on todella mukava ja etenkin värikäs pikkukaupunki. Kirkkaanväriset talot sopivat hyvin karuun maisemaan ja meren läheisyyteen. Kaksi ensimmäistä kuvaa on hotellin ikkunasta, kaksi seuraavaa eilisen kokouspaikan ikkunasta. Nuukin keskustassa on myös moderneja rakennuksia sekä kerrostaloja - katsotaan ehdinkö katsella niitä tänään tai huomenna aamulla.

 

 

 

Tykkään kovasti tästä meren, sammalten ja vuorten vuoropuhelusta.

-O-