Jo pelkästään matka oli elämys. Minua ei saanut pois kannelta, vaikka siellä olikin aikamoinen viima - niin upeita maisemat olivat! Yllätyin, kuinka korkeita vuoria Grönlannissa on. Tällä reissulla korkein näkemäni oli 1200 m, mutta yli 3000 metrisiä huippuja löytyy myös. Todella majesteettista! Ilma oli uskomattoman raikasta, ihan erilaista kuin suurkaupungeissa.
Tutustuimme tutkimusaseman ympäristöön ja erilaisiin mittauspisteisiin. Asemalla mitataan mm. kasvillisuuden muuttumista ja suometaanipäästöjä (kuva alimpana). Maisemat ja kasvillisuus muistuttavat Norjasta ja Lapista. Variksenmarjoja, juolukoita, suopursuja ja liekoja näkyi paljon. Maantieteilijä minussa innostui erilaisista geomorfologisista muodostumista - on hienoa nähdä luonnossa niitä asioita, joista aikoinaan yliopistossa luki tenttikirjoista.
Sitten oli vuorossa paikallista ruokaa, kuvassa ruijanpallasta. Kalaa tulikin syötyä tällä reissulla runsaasti. Onneksi kukaan ei tarjonnut valasta tai hyljettä, niitä en olisi saanut alas. Paikallisissa olutpulloissa on hauskat etiketit. Ja vesipulloissa taas mainostetaan Nuukissa vuonna 2016 järjestettäviä arktisia olympialaisia.
Paluumatkalle lähdettäessä aurinko oli jo alkanut laskea. Teimme ylimääräisen lenkin - yritys oli nähdä valaita, mutta niitä ei valitettavasti bongattu. Valaat viihtyvät kuulemma isommassa vuonossa, jossa on niiden ruokaa krillejä ja krilleille taas tärkeitä jäävuoria.
Kaiken kaikkeen upea ja opettavainen retki!
-O-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti