Nuukia ja paluumatkaa

Vielä muutama kuva Nuukista ja paluumatkasta. Keskiviikkona kokoustimme Grönlannin luontoinstituutisssa. Rakennus on komeaa uutta arkkitehtuuria ja sopii mainiosti paikalleen. Myös maisemat ovat kauniita. Lähellä on uutta nättiä asutusta Nuussuaqin kaupunginosassa.

Nuukin keskustassa ovat nämä kuuluisat elementtikerrostalot, jotka aina pääsevät juttuihin, joissa kerrotaan Grönlannin sosiaalisista ongelmista. Talorivi on totta puhuen aika massiivinen ja ei oikein sovi maisemaan, mutta se on toisaalta monen ihmisen rakas koti. Ja itse tykkään seinien koristeista ja pitkästä käytävästä. Harvassa pääkaupungissa myöskään näkee kalaa kuivattavan parvekkeella.

Mutta kyllä Nuukin vanhakaupunki on kauniimpi kuin uusi: kauniilla paikalla vuonon rannalla, värikkäitä puutaloja, puukirkko ja kaupungin perustajan Hans Egeden patsas kalliolla. Nuukin uusi keskusta on yhdistelmä Itä-Pasilaa, Itä-Berliiniä, sodan jälkeen rakennettuja suomalaisia maalaiskaupunkien keskustoja ja Villi Pohjola -telkkarisarjaa. Aikamoinen sekasotku siis. Tykkään enemmän näistä vanhoista ja uusista värikkäistä puutaloista, sopivat jotenkin paremmin maisemaan.

Paluumatka oli taas mieleenpainuva kokemus. Sain kummallekin reitille ikkunapaikan ja olin nenä kiinni ikkunassa aina kun alhaalla näkyi maata. Lento potkurikoneella Nuukista Kangerlussuaqiin kesti vajaan tunnin. Grönlannin länsirannikko on tältä kohtaa täynnä vuonoja, saaria ja pieniä järviä. Maaginen yhdistelmä alhaalla roikkuvien pilvien kanssa.

Kangerlussuaqissa vaihdoimme taas isoon jumbojettiin. Nousu oli erittäin pilvinen, mutta jäätikön päällä paistoi aurinko. Tosin kaikki oli täysin valkoista, joten mitään erityistä ei näkynyt pitkään aikaan. Ensimmäinen kuva alla on juuri siltä rajalta, kun jotain tummaa eli vuoria alkaa näkyä.

Oli uskomattoman mielenkiintoista seurata jäävirtojen kulkua laaksoissa ja niiden hajoamista itärannikolla jäävuoriksi. Alempi kuva on viimeinen näkymä Grönlannin rannikosta.

Islanti ilmestyy aika pian, se on yllätävän lähellä Grönlantia. Kuvassa ovat Islannin luoteisnurkan sormimaiset niemekkeet. Myös Islannissa näkyi kaikkea mielenkiintoista, jäätiköitä, vesivoimaloita ja isoja jokia, mutta valo oli liian voimakas ja poltti kontrastit kuvissa.

Hienoa olisi päästä tänne maailmannurkkaan joskus uudestaankin lomalle. Olen aina jotenkin tykännyt arktisista alueista ja haaveillut samoavani Kanadan erämailla. Mutta tämäkin oli jo hieno kokemus. Ja onhan tässä lähellä Lappi ja Skandien vuoristo.

-O-