Löytöjä - uusia ja vanhoja

Siivouspäivä taas - on kyllä niin hieno idea! Nyt kun Valtterin kirppis on ollut kuopattu jo parisen vuotta ja parempaa ympärivuotista, saati edes yhtä hyvää, ei ole ilmestynyt, ovat nämä kirppistempaukset hyvä korvike. Olin koko aamupäivän, yli kaksi tuntia, Kallion Karhupuistossa ja se oli aivan täynnä myyjiä. Fiilis oli myös mahtava, jotenkin niin suomalainen ja yhteisöllinen. Kiva, että tavara kiertää ja ihmisiä myös kiinnostaa ostaa vanhaa. Tapasin pari tuttua ja nautin vain tunnelmasta. Käväisin myös Käpylän lippakioskilla, mutta siellä oli pääasiassa vain lastenvaatteiden myyjiä. Mutta yhtä hyvä fiilis kyllä, etenkin kioskin ympärillä.

Aina sitä jotain tarttuu mukaan ja nyt pääasiassa tarpeeseen. Sisustus- ja käsityölehdistä saa inspiraatiota; tyynyille teen uudet päälliset; värikkäitä lyijykyniä olen kaivannut, samoin muovisia retkiastioita ja ruokailuvälineille kuivauslokerikkoa. En ostanut yhtäkään kirjaa tai kangaspalaa, mistä olen ylpeä - vain pari lankakerää. Täytyy ensin lukea ja ommella vanhat löydöt.

Kirppistely sai ajattelemaan vanhoja löytöjä ja muita rakkaita muistoesineitä. Nyt isommassa kodissa on taas tilaa ja mahdollisuus saada esille niitä tavaroita, jotka ovat olleet vuosia banaanilaatikoissa ullakolla ja mökillä. Vanhat esineet muistuttavat matkoista ja muista tärkeistä tapahtumista vuosia sitten. Ne ikään kuin kutovat aikaisempia vuosia yhteen ja luovat myös kerroksellisuutta. En halua laittaa kaikkia tavaroita esille heti - niiden pitää löytää oma paikkansa rauhassa. Ja haluan fiilistellä joitakin tavaroita ja niihin sisältyviä tarinoita.

Olen erityisen ihastunut kiviin ja simpukoihin. Tykkään kerätä niitä maailmalla matkustaessani. Joistakin muistan, mistä ne ovat - esim. alla olevat olen kerännyt Prinssi Edwardin saarelta. Mutta toiset taas ovat sekoittuneet yhteen ja muisto on kadonnut: ne ovat vain kauniita. Niinhän elämässäkin usein käy, muistot ja menneisyys yhdistyvät.

-O-